Operaatiossa

Jouduin pienehköön gynegologiseen leikkaukseen. Leikkauksen jälkiolo - kipua alapäässä, vaikea istua, sairaalan legendaariset verkkoalushousut - sai minut muistamaan synnytyksen jälkeisiä tuntemuksia. Tuntui silvotulta. Ja yksinäiseltä. Kiireiset sairaanhoitajat ja kova sairaalasänky, miljoona kysymystä, joihin kukaan ei ehdi vastata.

Ennen synnytystä ihmettelin valokuvanäyttelyä, jossa joku valokuvaaja oli kuvannut synnytyssairaalan arkea realistisesti. Mieleen jäi kuva tuoreesta äidistä kivikovissa, kiristävissä, suonikkaissa rinnoissa (maidonousun hetki) ja sairaalan verkkoalushousuissa. Ajattelin, että aika sensaatiohakuista ja ällöttävää. En ajattele enää.
Nyt ajattelen, että tuollaisia näyttelyitä pitäisi olla enemmän. Jos osaisin, kuvaisin lapsiperheen arkea silloin, kun koko perhe on rajussa oksenustaudissa, ja kukaan ei tule avuksi taudin tarttumisen pelossa. Kuvaisin lapsen lasittunein silmin tuijottamassa piirrettyjä ja vanhemmat makaamassa sohvalla huulet kuivina, kun nestekään ei pysy sisällä. Kuvaisin äidin katseen silloin, kun lapsella on rota-virus ja häntä pitää herättää puolen tunnin välein yöllä juomaan ruiskullinen suolaliuosta. Toki niitä hyviäkin hetkiä on, mutta ne ovat nykymaailmassa niin yliedustettuna naistenlehdissä, vauvakirjoissa, televisiossa, mainoksissa, joka puolella, että on helppo luulla vauva-arjen olevn enimmäkseen ruusunpunaista.

Ikinä ennen taaperomme syntymää en kiinnittänyt huomiota siihen, että televisiosarjoissa ja elokuvissa lapset ovat poikkeuksetta ihan käsittämättömän rauhallista rekvisiittaa kohtauksille. Oikeassa elämässä lapsilla on päärooli. Taaperolle huudetaan vähän väliä ja sadatta kertaa samasta asiasta ei, juostaan perässä ja neuvotellaan kenkien jalkaan laittamisesta/ruokalapun laittamisesta/mistä vaan uhmaikäisen lapsen kanssa. Lapset eivät todellakaan näyttele sivuroolia aikuisten elämässä. Ja hyvä niin. Kaikenkaikkiaan olen tyytyväisempi elämääni nyt kuin ennen pikkuiseni syntymää. Silti katson velvollisuudekseni toitottaa kaikille tuleville vanhemmille, että älkää luulkokaan, että vauva-arki olisi ruusunpunaista. Tai on se, aina välillä välähdyksittäin, mutta useimmiten se on harmaata tai kakanruskeaa. =)