Keinuhevosen selässä

Jostain luin, että synnytyksen jälkeistä masennusta on kuvattu keinuhevosen selässä keikkumiseksi. Ensin keinahtaa eteenpäin ja sitten taas heti taaksepäin. Ja koko ajan pysyy paikallaan. Tai ei ainakaan pääse eteenpäin.
Hetken aikaa olo oli jo oikein seesteinen. Nyt tuntuu taas sekavalta. Ahdistaa. Ja näistä ahdistuksista on vaikea tietää, mikä on ns. normaalia ahdistusta. Tuntuiko tältä ennen sitä suurta romahdusta? Vai tarkkailenko mielialojani vain niin tarkasti romahduksen pelossa, että pienet notkahduksetkin tuntuvat suuremmilta kuin ovatkaan?
Tähän asti olen syyttänyt hormoneja masennuksestani. Ja joku osuus niillä on aivan pakko olla, niin rajuna masennus iski juuri neljäntenä (?) päivänä synnytyksestä, jolloin raskaudenaikaiset hormonitasot romahtavat. Nyt olin varma, että tämänhetkinen olotilani johtuu hormoniehkäisyn aloittamisesta. Jätin pillerit pois, mutta mielialat ovat ja pysyvät. Tai olen kyllä aavistuksen vähemmän kiukkuinen, mutta silti edelleen niin kiukkuinen, että itseäkin kyllästyttää. En tajua, miten mies jaksaa. Kun en itsekään jaksa. Luolamieskaudella olisin varmaan jo kuollut stressiin aikoja sitten. Enkä edes ymmärrä, mitä aina stressaan niin kamalasti. Nytkin tiedän, että tämä vaihe, jossa päivät menevät puoliksi pienen riiviön perässä juostessa ja sata kertaa "ei":tä toistaessa ja puoliksi huutoa kuunnellessa, on ohimenevää. Silti tuntuu, että tällaista tämä on aina, ikinä ei tule olemaan parempaa. Olenkohan masentunut uudelleen? Lääkkeistä huolimatta? Voiko olla masentunut, vaikka syö masennuslääkkeitä maksimiannoksella?