Unettomana
Kotiutuessamme sairaalasta olen valvonut melkein viikon. Olen väsynyt, mutta käyn samalla ylikierroksilla. Ahdistaa, ettei tiedä yhtään, kuinka kauan vauva nukkuu. Pyörin sängyssä enkä saa unta kun vauva on nukahtanut. Mietin, koska se herää ja kuuntelen sen äännähdyksiä. Vaikka laitan silmät kiinni ja menen peiton alle, tuntuu, kuin olisi valoisassa huoneessa silmät auki.
Mies huolestuu unettomuudestani. Mies menee sohvalle nukkumaan, minä nukun vauvan kanssa parisängyssä. En saa unta. Minä menen sohvalle ja mies on vauvan kanssa makuuhuoneessa. En saa nukuttua. Mies ottaa pinnasängyn olohuoneeseen ja nukkuu sohvalla. Minä suljen makuuhuoneen oven ja laitan korvatulpat. Itku kuuluu korvatulppien ja suljetun oven takaa. En osaa nukkua. Kerran onnistun nukahtamaan päivällä musiikkia kuunnellen. Nukun tunnin niin sikeästi, että polveni tulee kipeäksi, kun nukahdan jotenkin oudosti sen päälle.
Mies kyllästyy siirtämään pinnasänkyä olohuoneeseen. Vauva nukkuu vaunuissa isän kanssa olohuoneessa. Itkettää. En minä vauvalle tällaista alkua kuvitellut. Vauvan piti nukkua omassa suloisessa pinnasängyssään rimpsuverhojen alla suojassa.
Saan Diapamia nukahtamiseen. Pumppaan rinnat tyhjiksi ennen nukkumaanmenoa, ettei vauva saa diapammaitoa. En kuitenkaan saa unta.
Lopulta miehen äiti tulee meille yöksi vauvaa hoitamaan ja me menemme hotelliin nukkumaan. Otan Diapamin ja nukun suunnilleen kuusi tuntia. Heräilen välillä, olen kuulevinani vauvan itkua.
Kotona siirrämme vauvan nukkumaan omaan huoneeseensa. Ensimmäisen yön poden huonoa omaatuntoa. Pelkään, että vauva lakkaa hengittämästä. Joidenkin tutkimusten mukaan kätkytkuolema on hieman todennäköisempi, jos vauva nukkuu eri huoneessa kuin vanhempansa.
Vähitellen totun siihen, että vauva nukkuu eri huoneessa. Kuulemme, jos vauvalla on hätä, mutta emme herää pieniin unituhinoihin. Alan oppia taas nukkumaan. Nukahtaminen kestää vieläkin pitkään, ja kun yössä on monta herätystä, jäävät unet vähäisiksi. Valvomme vuoroissa. Mies valvoo aamuyöhön asti ja syöttää vauvaa pullosta, minä herään aamuyöllä ja aamulla.
posted by mutsi. @ 11:21 ip.
4 comments
4 Comments:
Tuli tippa linssiin. Tuon olisin voinut vaikka kirjoittaa minä muutama kuukausi sitten. Aivan samanlaisia kokemuksia. Miten sinun unet nykyään? Meillä nukutaan viimein. Kun ei saa unta niin koko elämä on pilalla ja synnytyksen jälkeinen hormonimylläkkä itkettää jo muutenkin..
Blogi on ollut jo pitkään hiljaa, sillä onnistuin lahjakkaasti unohtamaan salasanani.
Nukun pääsääntöisesti ihan hyvin nykyään, välillä tosin stressaan ja silloin unettomuus saattaa iskeä.
Unettomuus synnytyksen jälkeen on myös selvästi jotenkin sidoksissa hormoneihin. Olen eronnut esikoisen isästä ja uudelleen naimisissa. Kuopuksen synnyttyä mulla oli myös univaikeuksia, mutta ei onneksi läheskään niin pahoja kuin esikoisen synnyttyä.
Se hyvä puoli tuollaisessa totaalisessa unettomuudessa myös on, että kun sen on kerran käynyt läpi, niin ei satunnaiset huonouniset yöt niin hetkauta. Siis henkisesti, väsymys on tietysti melkoinen. ;)
Tsemppiä kovasti!
Mukava kuulla, että sielläkin nukutaan. :)
Mullakin varmaan vaikutti todella paljon synnytyksen jälkeinen hormonimylläkkä. Lohduttavaa kuulla, että kuopuksen kohdalla uniongelmat olleet vähemmän vaikeat. Minua kovasti mietityttää seuraavat lapsivuodeajat,että miten silloin onnistuu nukkumaan. Jospa sitä osaisi ainakin hakea apua ajoissa taikka kotiutua laitokselta jo unilääkereseptin kanssa. :)
Tsemppiä myös sinne! Olisi mukava lueskella sinun ajatuksia, vaikka blogisi onkin elänyt hiljaiseloa. Jospa se salasana jostain löytyisi. :D
Unohtui mainita edellisestä, että kilpirauhasen vajaatoiminta on yksi riskitekijä unettomuudelle synnytyksen jälkeen (kilpirauhanen sekoaa ja menee liikatoiminnalle). Minulla varmaan oli kyse juuri, siitä kun minulla on tuo vajis. :/
Lähetä kommentti
<< Home